Lauantaiaamuna 29.7. klo 8.00 uuraislaisessa paritaloasunnossa pärähtää soimaan iPhoneen ajastettu herätys. Kahden viikon kuluttua häitään viettävä morsian (=minä) nappaa puhelimen yöpöydältään ja vain millisekunnin mietittyään siirtää kellon soimaan uudelleen vasta tunnin kuluttua, sillä tuleva aviomieskin on lähtenyt jo aamuvarhaisella "työkavereiden kesken Jyväskylän mm-ralleihin", eikä mitään menoja mihinkään koko päivänä ole. Siispä aivan hyvin voi kesälauantaina nukkua edes yhdeksään saakka! Uni tulee välittömästi.
Lauantaiaamuna 29.7. klo 8.55. uuraislaisen paritalon oveen koputetaan. Täydestä unesta herätetty morsian (=edelleen minä) pomppaa sängystä pystyyn, haahuilee hetken ympäri asuntoa, löytää aamutakkinsa makuuhuoneen ovenkahvasta, pukee sen ylleen ja rynnistää ovelle. Piha on aivan hiljainen eikä oven takanakaan ole ketään, toteaa hän kummastellen ja ovenkarmeissa hämmästyneenä roikkuen - ja samassa älykkäästi kuistin kaiteelle maastoutunut pinkki kaiutin täräyttää ilmoille huikeita säveliä Aquan Barbie Girlin muodossa! Vielä tässä vaiheessa morsian häästressiin vedoten kuvittelee, että musiikki todennäköisesti kuuluu vain hänen omassa päässään ja vakaasti päättää, että stressitasoa on pikaisesti laskettava. Silloin nurkan takana kuitenkin alkaa kuhina ja esiin astuu lauma Keneiksi naamioituneita hahmoja. Kenejä vain tulee ja tulee, ja ne kaikki Kenit tanssivat Barbie Girlin tahdissa. Niitä on kaiken kaikkiaan 6 ja yhä silmien hieromisen jälkeenkin siinä ne lauantaiaamussa tanssivat meidän kuistilla!!! Ja niin vihdoin alkoi homma selvitä minullekin...
Minun polttareitani vietettiin siis lauantaina 29. - sunnuntaina 30. heinäkuuta. Pelkkä polttareiden alku oli jo niin huikaiseva että edelleen ihan heikottaa ja Keneiksi naamioituneet kaasoni Sini, Anna, Jenni ja Pinja sekä ihanat ystäväni Sari ja Terhi saivat päivän pyörähtämään käyntiin aivan huikasevalla tavalla! Ja niin, siinä sitä sitten oltiin. Minun polttareissani.
Olin koko ajan luottanut siihen, että polttareitani vietettäisiin viikkoa ennen häitä, sillä kaikki lukemani merkit viittasivat siihen! Tai niinhän minä luulin... Todellisuudessa polttareideni viikkoa aikaisempi ajankohta todistaa minulle kaksi asiaa: a) minä en ehkä olekaan niin fiksu kuin luulen olevani (ha haa) ja b) ystäväni ovat parhainta laatua koko maailmassa, sillä he todella näkivät aivan äärettömän suuren vaivan järjestääkseen minulle polttarit joiden ajankohtaa en voisi millään aavistaa, ja tämän suunnitelman toteutumiseksi myös esimerkiksi isäni oli saatu mukaan juoneen! Ja totta tosiaan yllätyksien yllätys se olikin!
Paniikkiherätys sekä yleinen polttarijännityksen aiheuttama valtava tärinä ja tutina toivat oman pienen lisäkertoimensa tavallisesti niin tuttuihin aamurutiineihin, mutta hetkellisen huoneesta toiseen säntäilyn tuloksena vihdoin ja viimein laukut saatiin pakatuiksi ja kannettiin autoon. Tässä kohtaa huiskutimme heipat kaasoilleni Jennille ja Pinjalle, jotka kumpainenkin olivat polttareideni aikaan melko viimeisillään raskaana ja näin ollen katsoivat parhaaksi jättää nämä kemut väliin. Mutta me muut sulloimme itsemme sekä nämä suloiset flamingokaksoset turvavöihin ja lähdimme matkaan "kohti tuntematonta ja sen yli" - tai ainakin jotain sinne päin!
Matkaevääksi sain tämän ehkäpä suloisimman skumppapullon ikinä, ja viimeistään sitä siemaillessa hävisi kaikki viimeisetkin jännityksen rippeet! Lisäksi luotin naisiini niin täysin, etten edes uskonut heidän suunnitelleen polttareihini mitään sellaista, josta minä en suoriutuisi!
Teimme vielä pikaisen pysähdyksen Jyväskylässä ja nappasimme kyytiin ihanat ystäväni Tiian ja Hannan - ja nyt seitsemän paikkaisen automme matkustajamäärä oli täysi! (Pst. Huomasittehan kuinka upeaa kukkaseppelettä sain kantaa?!)
Minun polttareitani vietettiin siis lauantaina 29. - sunnuntaina 30. heinäkuuta. Pelkkä polttareiden alku oli jo niin huikaiseva että edelleen ihan heikottaa ja Keneiksi naamioituneet kaasoni Sini, Anna, Jenni ja Pinja sekä ihanat ystäväni Sari ja Terhi saivat päivän pyörähtämään käyntiin aivan huikasevalla tavalla! Ja niin, siinä sitä sitten oltiin. Minun polttareissani.
Olin koko ajan luottanut siihen, että polttareitani vietettäisiin viikkoa ennen häitä, sillä kaikki lukemani merkit viittasivat siihen! Tai niinhän minä luulin... Todellisuudessa polttareideni viikkoa aikaisempi ajankohta todistaa minulle kaksi asiaa: a) minä en ehkä olekaan niin fiksu kuin luulen olevani (ha haa) ja b) ystäväni ovat parhainta laatua koko maailmassa, sillä he todella näkivät aivan äärettömän suuren vaivan järjestääkseen minulle polttarit joiden ajankohtaa en voisi millään aavistaa, ja tämän suunnitelman toteutumiseksi myös esimerkiksi isäni oli saatu mukaan juoneen! Ja totta tosiaan yllätyksien yllätys se olikin!
Paniikkiherätys sekä yleinen polttarijännityksen aiheuttama valtava tärinä ja tutina toivat oman pienen lisäkertoimensa tavallisesti niin tuttuihin aamurutiineihin, mutta hetkellisen huoneesta toiseen säntäilyn tuloksena vihdoin ja viimein laukut saatiin pakatuiksi ja kannettiin autoon. Tässä kohtaa huiskutimme heipat kaasoilleni Jennille ja Pinjalle, jotka kumpainenkin olivat polttareideni aikaan melko viimeisillään raskaana ja näin ollen katsoivat parhaaksi jättää nämä kemut väliin. Mutta me muut sulloimme itsemme sekä nämä suloiset flamingokaksoset turvavöihin ja lähdimme matkaan "kohti tuntematonta ja sen yli" - tai ainakin jotain sinne päin!
Teimme vielä pikaisen pysähdyksen Jyväskylässä ja nappasimme kyytiin ihanat ystäväni Tiian ja Hannan - ja nyt seitsemän paikkaisen automme matkustajamäärä oli täysi! (Pst. Huomasittehan kuinka upeaa kukkaseppelettä sain kantaa?!)
Automatka sujui nopeasti innokkaiden keskustelujen lomassa tasaisesti eteenpäin porskuttaen, ja polttarimatkan ensimmäisen varsinaisen pysähdyksen teimmekin vasta Heinolassa. Siellä suunnistimme Kylpylän uimarantaan kauniin Kymijoen varrelle ja nautiskelimme herkullista piknik-brunssiamme, kun samaan aikaan lähtöalueena toimivan rannan täyttivät toinen toistaan sporttisemmat juoksijat, jotka lämmittelivät, verryttelivät, venyttelivät ja viihdyttivät meitä odotellessaan 8. Heinolan Kaupunkipuistojuoksun alkua.
Sidukkaa kengästä ja sitä rataa!
Piknik-herkuttelun jälkeen minulle annettiin tehtäväksi täyttää suuri flamingo-uimapatja. Aloitettuani armottoman pumppausoperaation täräytti kaupunkipuistojuoksun kuuluttaja kuin tilauksesta samaa aikaan lähtölaskennan käyntiin - ja niin sitä sitten pumpattiin kilpaa kuuluttajan kanssa ja jännitettiin ehtiikö flamingo valmiiksi ennen lähtölaukauksen pamahtamista!
Hauskaa oli, kuten kuvasta huomaa - ja hauskuudesta syntyy aina hyvä giffi!
Pahoittelen, että giffini on hieman rakeisempi tapaus, mutta ei se laatu vaan tyylikäs pumppaus, eikö vaan?!!
Sitten vielä viimeiset pumppaukset ja flamingo on valmis juuri lähtölaukauksen pamahtaessa!
HYVÄ MEIDÄN TIIMI!!!
Tulipa todettua, että aika yllättävän rankkoja on tuollaiset pumppaushommat! Onneksi ihanaiset naiset olivat Sinin toimesta taiteilleet minulle näin upean viuhkan, jota kelpasi käyttää jäähdyttelyyn sekä aivan parhaimman lierihatun, minkä kukaan vaan voi koskaan omistaa!!!
Ps. Tuleva (tällä hetkellä nykyinen ja varsin oleva) aviomies oli todella oikeastikin lähtenyt mm-ralleihin, mutta työporukan osuus oli pelkkää puppua! Todellisuudessa ystäväpariskuntamme oli pyytänyt meitä molempia mukaansa, mutta Kristian kieroili asian työkavereidensa kustannuksella niin, ettei ralleihin "yksin" lähteminen ja minun kotiin jättäminen herättäisi minussa ihmetystä... KETKU!
Ps. nro. 2. Kaikki postauksen kuvat ovat joko Sinin, Annan, Tiian, Hannan, Sarin, Terhin tai minun itseni ottamia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti