sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Hääkutsut

Lähettelimme joulukuussa joulukorttien muodossa save the date -ilmoituksia tulevista häistämme, ja varsinaisten kutsujen lähettämisen takarajaksi asetimme tuolloin juhannuksen. Nyt kun juhannus sitten alkaa olla jo takanapäin on erittäin ihana todeta, että niin vain kutsutkin ovat maailmalle lähteneet, ja mikä ihaninta, suuren määrän ilmoittautumisiakin olemme jo saaneet! 

Mutta millaiset kutsuista sitten loppujen lopuksi tuli, ja kuinka ne oikein valmistui? 

Monien vaiheiden jälkeen päädyimme tekemään kutsumme itse. Ja tokikin vaihtoehtoja itse tehdyn kutsun tekemiseen oli sen miljoona erilaista, mutta pienen puntaroinnin jälkeen löysimme molempia miellyttävän valmiin, täysin muokattavan kutsupohjan Etsystä. Adobe readeria apuna käyttäen teimme kutsupohjasta meidän näköisemme, ja pakko on todeta, että homma oli näin hoidettuna kaikin puolin aivan järjettömän helppoa!!! Hintakaan ei päätä huimannut, sillä oikeudet kutsupohjien käyttämiseen kustansi meille vaivaiset yhdeksän euroa, ja kutsuihin käytetyt paperit ja kartongit haimme Palokan Sinellistä, jossa muuttomyynnin vuoksi kaikki myytiin vähintään -20%:n alennuksella. Luonnostelun jälkeen tulostin kutsut kartongeille ja leikkasin saksien sijaan paperileikkurilla, jottei sisällä uinuva bridezillani heräisi ja menettäisi hermojaan saksiessaan kaikki kutsut vinoreunaisiksi, postimerkinkokoisiksi silpuiksi. Hääinfot puolestaan valmistuivat vaivattomasti ihan vain Wordin avustuksella. 


Kutsut tulostimme valkoiselle paperille, RSVP-kortit vanhan roosan sävyiselle kartongille ja hääinfoja varten löysimme aivan ihanaa vaaleanpuna-valkoista marmorikuvioitua paperia. Valkoiset kirjekuoret eivät tulleet kysymykseenkään, sillä ne muistuttavat liikaa postilaatikosta turhan usein löytyviä laskuja, ja niinpä päädyimme vaaleanpunaiseen - onhan se näkyvimpiä värejä häissämmekin. Harmi vain, että enemmän vanhaan roosaan vivahtavat kuoret olivat saatavilla vain väärän kokoisina, mutta päätin etten anna sen häiritä. Sitä paitsi ebaysta tilaamani kuparin värinen kynä näytti mielestäni upealta tämänkin sävyisessä vaaleanpunaisessa kuoressa! 



Kuoremme piti siis sisällään varsinaisen kutsun, RSVP-kortin josta löytyi ohjeet ilmoittautumiselle, sekä hääinfon pitäen sisällään osoitteet ja tärkeimmät häitä varten tarvittavat tiedot. Nämä kolme paperia sidoin yhteen kultaisella paperisuikaleella, joka toimitti nauhan virkaa. 


Kutsuja tehdessä oli ihana maistella samalla hääskumpaksi suunnittelemaamme kuohuviiniä, jota olimme kutsujen teon jälkeisenä päivänä lähdössä Tallinnasta hakemaan! 


Ja muutamaa skumppalasia myöhemmin... 



Kyllä - tyytyväinen olen, en voi muuta väittää ❤️ 

torstai 22. kesäkuuta 2017

Lahjalista vai lahjatili?

Kumpi? 

Kaikissa häissä, joissa me olemme olleet vieraina on kutsun yhteydessä mainittu tilinumero, jolle muistamisen voi osoittaa, tai vaihtoehtoisesti juhlapaikalta löytyvä laatikko, jonne kuoreen piilotetun rahalahjan voi sujauttaa. Lisäksi vaihtoehtona on saattanut olla vielä vaikkapa tietyltä hääseurueen jäseneltä pyydettävä lahjalista, jolta löytyy muutamia erikseen mainittuja tavaralahjavaihtoehtoja rahalahjan korvikkeeksi. 

Rahan pyytäminen häälahjaksi on siis varsin tavallista, mutta onko se myös mautonta..?

kuva 

Me olemme olleet Kristianin kanssa häiden aikoihin yhdessä noin kahdeksan vuotta, ja asuneet niistä seitsemän yhteisen katon alla. Yhdessä ja erikseen hankittua tavaraa on nurkkiimme kertynyt siis jo aivan riittämiin, ja varsinkin Kristianin mielestä toisinaan jopa aivan liikaakin. Silti meiltäkin löytyisi aivan varmasti esimerkiksi astioita tai vuodevaatteita, joista saisimme lahjalistan koostettua, mutta emme sellaista halunneet tehdä.

Meidän häälahjatoiveemme on rahalahja. Olkoonkin sitten yleisyydestään huolimatta joidenkin mielestä mautonta tai ei. Mutta meidän rahalahjatoiveellamme on myös tarina - ja meille sanoinkuvaamattoman tärkeä sellainen. Toukokuussa julkaisimme blogitekstin nimeltä Ikuisesti kahdestaan..? ja kerroimme avoimesti siitä, kuinka viimeiset viisi vuotta olemme omaa perhettä haaveilleet, ja kaksi lapsettomuushoitoa sen toivossa läpi käyneet. Hoidot ovat kalliita ja olemme todella saaneet tehdä töitä säästääksemme rahat aiempia hoitoja varten. Niinpä emme halunneet pyytää mahdollisia muistamisia mihinkään meille turhanpäiväiseen tai ei niin tärkeään kohteeseen kuten häämatkaan tai minkäänlaiseen materiaan, vaan johonkin sellaiseen, jolla todella on meille suuri, yhteinen merkitys. Ja mikä sen suurempaa ja yhteisempää, kuin oman perheen mahdollisuus. 

Emme tiedä kuinka kaikki hääkutsumme saavat reagoivat lahjatoiveeseemme. Voihan olla, että joku vastustaa ajatusta tällaiseen lahjaan osallistumisesta viimeistä soluaan myöten, mutta olemme ajatelleet niin, että siinä tapauksessa asia ei ole meidän ongelmamme. Tämä on meidän toiveemme ja toiveeseen osan ottaminen on täysin vapaaehtoista, kuten kutsuun asian luonnostelimmekin. Meille tärkeintä on se, että läheisemme viettävät meille tärkeän päivän seurassamme, ja muu muistaminen tapahtuu jokaisen vieraan omilla ehdoilla. 

Kutsuista puheen ollen seuraavassa blogitekstissä esittelyssä ovatkin meidän hääkutsumme, häälahjatoiveineen kaikkineen ❤️ 

keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

A niin kuin alkoholi, B niin kuin baari, C niin kuin coctail...

... D niin kuin drinkki, E niin kuin etanoli, ja niin edelleen...
Eli tämän päiväisen blogitekstin aiheena on alkoholi, ja tarkemmin ottaen sen tarjoilu meidän häissämme!

Olimme päättäneet jo aiemmin lähtevämme kesällä hakemaan häihin tarvittavat juomat Viron puolelta, sillä suurempia määriä haettaessa laskimme, että kustannukset tulisivat matkatkin mukaan luettuina silti halvemmiksi, kuin Suomesta ostamalla. Viron alkoholiveroa korotettiin ensimmäisen kerran helmikuun alussa ja toisen korotuksen on määrä tapahtua nyt heinäkuun 1. päivä, joten asetimme itsellemme tavoitteen, että juomat haettaisiin vielä kesäkuun aikana ennen tuntuvamman korotuksen voimaan astumista, jolloin esimerkiksi oluen alkoholiveron on määrä nousta 70%. Siitä huolimatta, että Super Alko on lupaillut pitävänsä hinnat korotuksesta huolimatta ennallaan, ja joltain osin hintojen nousu on edelleen ilmeisen epäselvä sekä asteittainen, ajattelimme että on kuitenkin helpompaa hoitaa homma näin, kun hintojen kanssa ei ole mitään epäselvää. Mutta voi elämä sentään miksi kaikki pitää aina jättää niin viime tippaan?!? Pientä paniikkia matkasuunnitelmiimme aiheutti nimittäin se, että Kristianilla ei ollut voimassa olevaa passia, ja yllättäen varsin kiireiseen kesäkuuhun mahtui vain yksi mahdollinen viikonloppu, jolla reissun voisimme toteuttaa. Ja jotta aivan pieni paniikki melko varmasti kasvaisi valtaisan suureksi stressiksi piti passiasiaakin alkaa hoitamaan vasta kesäkuun puolella! Mutta juomat oli haettava, siis ei muuta kuin mies kuviin ja pikapassia hommaamaan - ja niin vaan reissuun päästiin!

Viime sunnuntaina suunnistimme siis Suomenlahden toiselle puolelle ja kävimme nappaamassa Tallinnasta sopivan satsin juomaa, ja näin on viimein meilläkin kaikki häiden alkoholipitoiset juomat hankittuina - WOHOOO! Ja koska alkoholittomiksi häiksi enää tässä vaiheessa tuskin kukaan häitämme epäilee, niin käydäänpä hieman läpi millaista tarjoilutapaa me olimme ajatelleet!

Tapoja järjestää häiden alkoholitarjoilu on varmasti monia, ja aika useat eri tyyliset häät olen itsekin ehtinyt vieraan roolissa juhlia. Päätökseen alkoholitarjoilun järjestämisestä voi vaikuttaa esimerkiksi juhlan luonne, vieraat, lasten läsnäolo, juhlapaikka, häiden kesto, budjetti tai vakaumukset, mutta uskon vilpittömästi, että jokainen tapa alkoholitarjoilun järjestämiseen tai järjestämättä jättämiseen on oikea, jos se on hääparin itsensä tahtoma tapa. 

Hääblogin alkutaipaleella kirjoitin blogitekstin nimeltä Lapselliset häät vai lapsettomat häät? ja tuossa tekstissä kävi ilmi, että meidän häihimme ovat myös lapset enemmän kuin tervetulleita. Tämä pitää edelleen paikkansa, mutta luonnollisesti halusimme huomioida myös näiden pienimpien vieraiden läsnäolon alkoholitarjoilua suunnitellessamme ja päätimme rajoittaa hieman - vaan älkää peljätkö, ei paljon - meidän häidemme tarjoilua. Ja nyt, te häihimme kutsutut ja tätä blogitekstiä lukevat, hengittäkää syvään ja jatkakaa lukemista, asia ei ole niin paha miltä ensialkuun saattaa vaikuttaa. Tämä ei siis suinkaan tarkoita sitä, että vieraidemme tarvitsisi pelätä jäävänsä kuivin suin, mutta jokainen varmasti ymmärtää, että perheen pienimpien ollessa paikalla emme myöskään tahdo alkoholin näyttelevän päivän pääosaa, ja haluamme ehdottomasti kunnioittaa myös lasten osallistumista hääpäiväämme ja tehdä heidänkin olonsa mahdollisimman viihtyisäksi. He ovat meille kovin rakkaita, ja toivottuja vieraita.

Juhlapaikalle siirtymisen ja onnitteluiden jälkeen ohjelmassa ensimmäisenä on ruoka, ja ruuan kanssa haluamme suurina viinin ystävinä ehdottomasti tarjota myös vieraillemme mahdollisuuden juoda ateriallaan muutakin kuin pelkkää jäävettä, sillä mielestämme ruuan kanssa nautittu viinilasillinen tai kaksi on sallittua lasten läsnäollessakin. Varsinainen alkoholitarjoilu ja virallinen niin kutsuttu hääbaari aukeaa kuitenkin vasta ruuan ja kahvin jälkeen iltajuhlan käynnistyttyä, ja tällöin tarjolle tulevat mietojen juomien muassa myös esimerkiksi niin morsiamen kuin sulhasenkin omat nimikkodrinkit, joita ihanat ystäväni ovat vieraillemme alkuillan tarjoilemassa. Iltajuhlan käynnistyttyä vanhemmat voivat itse määrittää missä vaiheessa iltaa haluavat poistua paikalta, tai antaa lapsensa hellän hoitajan huomaan loppuillan ajaksi. 


Kuvat vasemmalta oikealle, ylärivi: kuva ja kuva
alarivi: kuva ja kuva

Mielestämme tämä oli meidän hääjuhlamme ja vieraidemme kannalta paras, luonnollisin ja meidän näköisin tapa alkoholitarjoilun toteuttamiseen, sillä näin kenenkään ei tarvitse istua juhlassa kuivin suin, mutta myös lapset saavat nauttia hääjuhlasta ilman baarin räjäyttämistä heti hääjuhlan alkumetreillä - ja baarin auettua janoisinkin sankari ehtii kyllä varmasti janonsa vielä sammuttaa! 

maanantai 12. kesäkuuta 2017

Kaksi kuukautta - ja BOOM!

Näin tasan kaksi kuukautta ennen hääpäivää olen yhtä aikaa sekä kauhusta kankea että onnesta soikea! Pienet kutinat vatsanpohjassa silkasta jännityksestä ja malttamattomuudesta, hoitamattomien tehtävien listan mukanaan tuoma pieni stressi, sekä hurjalla vauhdilla etenevät häässuunnittelut harrastusten ohessa pitävät minut varmasti koko kesän kiireisenä - ja kiire on se, johon kuluneiden viikkojen aikana olen todella havahtunut. Pieni kiire ei ole aina pahasta, mutta kaiken tämän ihanan häähuuman - ja juurikin sen kiireen - keskellä olen viime aikoina pysähtynyt usein miettimään mikä tekee hääpäivästä täydellisen? 

Onko hääpäivä täydellinen vain silloin, jos kaikki menee juuri niin kuin on suunniteltu? Onko hääpäivä täydellinen vain jos ehdin tehdä kaiken minkä olin suunnitellut? Voiko hääpäivä olla täydellinen, vaikka matkalle sattuisikin muutama suunnittelematon mutka, tai kenties ylitsepääsemättömältä tuntuva vuori? 

Olen nähnyt häiden suunnittelun liki kaksi vuotisella matkalla useita erilaisia häihin liittyviä unia, ja useimmiten, syystä tai toisesta, kyseessä on ollut jonkinlainen painajainen. Noista painajaisista lähes tulkoon jokainen on minun kohdallani liittynyt tavalla tai toisella hääpäivän aikatauluun, kellonaikaan ja siihen, etten ehdi. En ehdi kirkkoon. En ehdi meikata. En ehdi pukea hääpukua. En ehdi juhlapaikalle. EN VAIN EHDI!!! Mutta mikä on todennäköisyys että jotain tällaista tulisi oikeasti tapahtumaan? Aika pieni. Ja haluan uskoa, että pienen myöhästymisen ehtii varmasti kuroa aikataulussa kiinni, joten ei syytä huoleen. Kyllä Kristian odottaa minua ❤️

Mutta painajaisia todellisempiakin hääpäivän täydellisyyttä rikkovia uhkiakin on olemassa. Entä jos joku meille tärkeä ihminen estyisi tulemasta paikalle? Tiedän että se harmittaisi meitä suuresti, mutta siitä selvittäisiin, ja yritämme parhaamme mukaan vangita koko hääpäivän tunnelman kuviin jolloin tunnelman voi aistia myös paikalle pääsemätönkin vieras! Ja kuitenkin se minulle kaikkein tärkein ihminen olisi aivan varmasti läsnä ❤️

No mutta entäs jos kuvaaja peruu? Ei mahdotonta, ja valitettavasti olen itse kaasona toimiessani ollut todistamassa tilannetta, jossa valokuvaaja todella perui tulonsa - ja vielä juuri häitä edeltävänä iltana. Kuvaajamme kanssa meillä onkin siis sopimus, jossa hän on velvoitettu etsimään itselleen tai assistentilleen tuuraajan, mikäli he eivät olisi kykeneviä meidän häitämme syystä tai toisesta kuvaamaan. Ylimääräistä stressiähän tällaisesta seuraisi aivan varmasti, mutta olivatpa kuvat kenen ottamia tahansa olisi niissä rinnallani silti sama mies ❤️

Mitä jos bändi peruu? No se on sitten voi voi, ja spotify soimaan! Häätanssimme löytyy myös sieltä, ja samat kädet minuun tarttuvat kuitenkin ❤️

Jos ruoka tai juoma loppuu kesken? Yritämme toki varata kaikkea riittävästi, mutta koska juomien määrien tai ruokien menekkien laskeminen ei ole ehkä se meidän vahvuutemme olemme tässäkin asiassa rennosti sillä linjalla, että mikäli jokin salaatti tai siideri pääsee loppumaan kesken illan, niin silloin me pärjäämme ilman sitä! Ja kuka siideriä kaipaisi kun on juopunut rakkaudesta ❤️

Entä jos sataa vettä? No satakoon! Meillä on katto pään päällä ja sateenvarjoja niille jotka säätä uhmaa! Ja mikäli oikein pääsisi ukkostamaan ja tulisi sähkökatko, niin onneksi meillä on myös pattereilla toimivia valoja! Kristianin kanssa tämäkin olisi vain romanttista ❤️


Haluaisin loppuun saakka pystyä uskomaan ja luottamaan siihen, että kaikki sujuu niin kuin on tarkoitus, eikä asioita kannata murehtia turhaan, jos mitään aihetta murheeseen ei vielä ole. Tapahtuipa siis mitä tahansa, se ei tule pilaamaan päivää, kun viimein saan tuon kaikkein rakkaimman aviomiehekseni - ja se on täydellinen päivä se ❤️

tiistai 6. kesäkuuta 2017

Pöytäliinat

Kuten aiemmin todettua, yksi minua eniten mietityttäneistä asioista koko häiden järjestelyn aikana ovat olleet pöydät, ja se mitä pöydille loppujen lopuksi oikeastaan tulee. Millaiset pöytäliinat? Millaiset koristeet? Kuinka pöydät asetetaan, ja kuinka suuria pöytäryhmiä rakennetaan? Tärkeitä kysymyksiä jokainen, sillä pöydät koristeineen ja plaseerauksineen ovat todella suuressa roolissa häiden kokonaisilmettä mietittäessä!

Pohdintoja erilaisten järjestelyiden suhteen on siis käyty pitkään, mutta nyt (vihdoin ja viimein, jälleen kerran) niistä pitkistä pohdinnoista on viimein päästy myös toteutuksen asteelle!

*  *  *  *  *  *  *  *  *  *  *  *  *

Oikeastaan pöytien järjestäminen ja niiden sijainti oli meille harvinaisen selkeä asia heti alusta saakka, ja juhlatilan nähtyämme yhtenevät näkemyksemme asiasta vain vahvistuivat entisestään. Näin ollen pöydät tulevat kiertämään tanssilavan reunoja kehystävien penkkirivien edessä, kuten aiemmin olen jo maininnut, ja meidän hääseurueemme pöytä kaasoineen ja bestmanineen sijoittuu U:n muotoon aivan esiintymislavan eteen. Tämän päätöksen myötä selkeytyi myös ajatus pöytäryhmien koosta. Meidän seurueemme pöytä muodostuu neljästä kapeasta ja melkoisen lyhyestä pöydästä, ja niistä seuraavina esiintymislavan molemmin puolin ovat meidän vanhempien pöydät, jotka puolestaan koostuvat kahdesta hieman leveämmästä ja pidemmästä pöydästä. Näiden pöytien jatkoksi tulevat vieraiden pöydät muodostuvat kahdeksasta suurimmasta pöydästä. Pöydät jaotellaan oktagonin eli kahdeksankulmion muotoisen juhlatilamme reunoille kuudeksi kahden pöydän ryhmäksi, jolloin meidän pöytämme mukaanluettuna pöytäryhmiä tulee kaiken kaikkiaan seitsemän. 

Ja mitä näihin pöytiin tulee? No - yllätys, yllätys - valkoiset Knoppa-lakanat, tietysti! Häät 2010-luvulla, joten mitä muutakaan voisi odottaa, ha haa! Ja on se vaan niin halpaa, että auttamattakin tulee suuri houkutus pihistää tässä kohtaa ja panostaa niillä ylijäämärahoilla jossain toisessa paikkaa, joten näillä mennään. Knoppa-lakanoiden päälle tulee vaaleanpunainen runneri, jonka päälle asetellaan vielä toinen, ruusukultainen liina. Juu, kaksi tai oikeastaan kolme liinaa - tiedän - voi kuulostaa aika hassulta, mutta tarkoitus on, että vaaleanpunainen väri näkyy vain pöydän päässä, lattiaa hipovana roikkuen. Vaan mikä sitten on se lopullinen toteutus, veikkaan että se selviää vasta häitä edeltävänä iltana, JAIKS...


Pientä sinne päin -mallia antamaan tämä Pinterestistä löytämäni kuva, joka on ehkäpä lähinnä meidän ajatustamme pöytäliinoista, eli yhtä aikaa hyvin samanlainen, mutta silti ei sitten yhtään edes sinne päin!

Ja tässä itse liinat, jotka meidän pöydillemme tulevat!
Värit ovat tummemmat kuin todellisuudessa, mutta eipä anneta sen haitata! 


Tästä tuntuu tällä hetkellä oikein hyvältä jatkaa pöytien suunnittelua, ja niiden suunnitelmien toteuttamista! 

keskiviikko 31. toukokuuta 2017

To do -listan päivitystä!

Huolimatta varsin vilkkaasta arjesta on häiden järjestämiseen käytetty suhteellisen paljon aikaa ja paljon on myöskin nähty vaivaa, mutta mitä kaikkea ponnisteluilla on saavutettu, ja mitä vielä puuttuu? Aiemmin kirjoittamani puoli vuotta takana, puoli vuotta edessä -postaus listasi asioita, jotka olivat lyötyinä lukkoon siinä vaiheessa kun häihin oli aikaa tasan 180 päivää, ja nyt laskurin näyttäessa lukua 73 on mielestäni paikallaan käydä suunnitteluiden etenemistä jälleen kerran läpi ja listata mitä uutta häärintamalla onkaan ehtinyt tapahtua!

Mitä meillä on valmiina?


No. Miltei kaikki ne suurimmat kokonaisuudet! Ja se on hyvä uutinen se. 

Jo mainitussa aikaisemmassa postauksessa kävi ilmi, että kirkko ja juhlapaikka olivat selvillä jo häiden suunnittelun alusta saakka, samoin hallinnassa ovat myös kaikki valokuvaukseen liittyvä, mukaan luettuina aamutakit niin kaasojen kuin minun itsenikin osalta. Seuraavat suuret hankinnat olivat aivan odottamatta ja yllättäen sekä lähempää kuin olin uskaltanut toivoakaan löytynyt hääpuku, sekä samalla reissulla ostettu vihkisormus. Myös sormusrasia on löytynyt. 


Pienempien hääaiheisten ostosten puolelta kasassa on erinäistä pientä löytöä materialismionnellisuusbloggaus nro. 1 ja 2 nimissä, eikä heräteostoksiltakaan (hyviltä sellaisilta) ole vältytty. Näiden lisäksi meiltä löytyy valmiina myös pöytänumerot sekä häissämme käytettävät kestokukat.


Entäpä ne uudet varaukset ja hankinnat sitten? 

No bändi! Ja bändin myötä hävisi myös suuri kysymysmerkki häiden ohjeman suunnittelun kohdalta! Toinen suuren suuri helpotuksen huokaus kuultiin, kun pitkällisen ja jopa hermoja raastavan etsinnän jälkeen löysin viimein sen ihmisen, jonka käsiin uskallan hääpäivän tyylini luottaa: siispä meikki ja kampaus - finally check! Oman lookkini suhteen olen edennyt myös löytämällä aivan täydelliset kengät iltaa varten. Muut uudet suuremmat hankinnat ovat olleet vieraslahjat sekä pikkuhiljaa kasassa olevat kaasojen puvut sekä kimputMaterialismionnellisuusbloggaus nro. 3 puolestaan esitteli viimeisimpiä löytöjä, joihin jollain tapaa olennaisinakin osina liittyvät viime aikaiset DIY-projektini tyllipompomit sekä huiskuviirit.


Lisäksi tuossa 107 päivää sitten tehdyssä postauksessa kirjoitin, että myös ruuan suhteen suunnitelmamme alkavat olla selkeät, ja silläkin saralla asiat todellakin ovat edenneet, mutta tästä aiheesta on tulossa pian aivan oma postauksensa!

Entä asiat jotka ovat edenneet, mutta kaipaavat vielä panostamista? 


  • Pöytien koristelu.
    Osa hankinnoista (kuten ne pöytänumerot) on jo tehtyinä, mutta jotta pöytien kohdalla kaikki olisi selvää tulee muiden pienten puuhasteluiden lisäksi maalata esimerkiksi vielä reilut 100 lasipulloa, joten pientä panostusta tämän asian päättämiseen tosiaan vielä vaaditaan.
  • Vieraita varten järjestettävät yksityiskohdat, kuten esimerkiksi riisipussit.
    Materiaalit löytyvät jo lähes kaikki, joten enää puuttuu oikeastaan aika alkaa hommaan! Pienellä panostuksella tästäkin selvitään ilman minkäänlaista paniikkia!
  • Koristelu.
    Tällä osa-alueella on vielä sen verran kaiken näköistä työn sarkaa, että aivan hetkeen ei tarvitse pelätä, että tekeminen pääsisi loppumaan, mutta edelleen pinnalla olevat fiilikset ovat into ja tekemisen halu ahdistuksen ja paniikin sijaan, joten eiköhän koristeistakin selvitä vielä kunnialla!
  • Minun kimppuni.
    Materiaaleja kimpun tekemiseen on vaikka muille jakaa, mutta päätöksen lukkoon lyöminen takkuaa...

Ja sitten ne vielä täysin hoitamattomat asiat..? 


  • Luvat.
    Esteettömyystodistus sekä muut tarvittavat luvat ovat vielä hakematta, mutta olimme ajatelleet hoitaa nämä kesäkuun aikana, jolloin niiden kanssa ei tule mikään kiire.
  • Kristianin puku.
    Minusta se on varsin olennainen asia vielä hankittavien asioiden listalla, mutta Kristianilla ei tunnu olevan vielä paniikkia asian suhteen. Siispä ei (kai) minullakaan!
  • Häiden ohjelma ja aikataulutus.
    Monelta on ruoka? Onko kakku heti ruuan jälkeen vai onko välissä jotain ohjelmaa? Millaista ohjelmaa? Monelta aloittaa bändi? Niin. Nämä pitäisi päättää, ja aikaa ei taida olla enää kovin tuhlattavaksi...
  • Vieraskirja.
    Idea on harvinaisen selvä, mutta toteutus puuttuu.
  • Baari.
    Tarjottavien juomien hakeminen Virosta on oikeastaan ainoa mahdollinen ratkaisu, ja tämän hetkisten suunnitelmiemme toteutuessa olisimme suuntaamassa tälle matkalle nyt kesäkuun aikana. Tämä kohta pitää kuitenkin sisällään myös paljon muuta päättämisen arvoista asiaa, kuten esimerkiksi baarin tulevat astiat, joten baarin parissa tulemme vielä viettämään paljon suunnitteluaikaa!
  • Henkilökunta.
    Ketkä auttavat niin baarin kuin keittiönkin pystyssä pysymisessä..? Kas siinä pulma!
  • Kutsut.
    Kyllä vaan, ja päättämättömyys pistää taas parastaan! Tosi asiassa kutsut ovat olleet oikeastaan koko ajan puheissamme ja suunnitelmissamme, mutta koska päätöksiä ei ole ollut vielä aivan pakko tehdä, ei niitä ole pakotettukaan tehtäviksi. Kutsujen on määrä lähteä ennen juhannusta, joten liiaksi ei niiden kanssa ähräämiseen jää aikaa, mutta nyt viimein kun pienen pakon vallassa päätöksiäkin on jouduttu tekemään on hyvä todeta, että eikö hyvin suunniteltu olekin puoliksi tehty, heh..? Ja onneksi Save the date-kortit ovat lähteneet jo joulukorttien muodossa, jolloin jokaisella kutsuttavalla (toivottavasti) on häiden päivämäärä jo tiedossa!
  • Tienvarsikyltit.
    Ensin pitäisi kai vain osata päättää millaiset niistä edes tulee...
  • Alusvaatteet.
    Minun näkökulmastani erittäin tärkeä osa koko hääpäivää, mutta että miten sopivien alusvaatteiden löytäminen voikin olla vaikeaa!?!
  • Sekä valtava määrä pieniä ostettavia ja tehtäviä yksityiskohtia.
    Jotain sinistä. Kynttilöitä. Kylttejä. Asusteita. Koristeita. Pattereita. Valoja. Koruja. Lautasliinoja. Astioita. Palloja. KAIKKEA! Lista on pitkä! Tai ei, ei pitkä, vaan järjettömän pitkä...
Mutta summa summarum: asiat etenevät siis hitaasti, mutta varmasti! Tämän viikon jälkeen minulla kaiken lisäksi alkaa näillä näkymin vielä koko kesän mittainen HÄÄSUUNNITTELULOMA, jonka aikana on tarkoitus pistää niin kaikki keskeneräiset kuin täysin vielä hoitamattomatkin asiat järjestykseen, joten vielä ei aihetta paniikkiin!

sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Väriestejuoksu ja pre-polttarit

Vaan eipä päästy takaisin ihan niihin varsinaisiin hääaiheisiin vielä tälläkään kertaa - vaikka häihinhän se tämäkin osittain liittyy - mutta eilen lauantaina pääsin viettämään niin hauskaa päivää, että siitä on pakko kirjoittaa blogiinkin! 

Olimme jo aikoja sitten sopineet lähtevämme tämän urheiluseuramme ihanan naisväen kesken Jyväskylän Väriestejuoksuun vuosimallia 2017, sekä jatkavamme siitä yhdessä iltaa Laajavuoren Cumuluksessa saunakabinetista ja kylpylästä nauttien, ruokaillen, keilaillen, ja hyvässä seurassa viihtyen. Kaikki oli selvää, ja päivää odotettiin niin allekirjoittaneen kuin varmasti jokaisen muunkin osallistujan toimesta kuin kuuta nousevaa.  Sitten koitti tapahtumaviikon maanantai, ja heräsin rauhalliseen vapaapäivään - sekä ärsyttävään kurkkukipuun! Keskiviikkona olo vain paheni pahenemistaan, ja näin ollen viikon viimeiset työpäivät menivätkin sairastaessa kotona. Olin kuitenkin jo päättänyt, että tätä reissua en jättäisi (miltei) mistään hinnasta väliin, sillä edelliselle yhteiselle reissulle osallistumisen olin joutunut viime hetkillä perumaan, joten niinpä tällä kertaa osallistuisin vaikka mikä olisi! Ehkä tähdet olivatkin sitten alun vastoinkäymisistä huolimatta kohdillaan, sillä reissua edeltävä yö oli koko viikon ensimmäinen, jolloin sain nukuttua levollisesti läpi koko yön - ja sehän oli varma merkki siitä, että flunssa alkoi olla voiton puolella, eikö niin..? 

No, niin sitä sitten lauantaiaamuna lähdettiin matkaan!

Jyväskylään päästyämme keräsimme porukan kasaan ja valmistaduimme siirtymään kohti tapahtumapaikkaa, jotta ehtisimme mukaan startti ykkösen alkulämmittelyyn. Lämmittely tulisikin tarpeeseen, sillä ilma ei todellakaan ollut lämpimimmästä päästä, ja kukin vuorollaan lisäsi vaatekerroksia jo puettujen kerrastojen lisäksi. Tässä kohtaa minulle ojennettiin pinkki laukku, josta tulisin kuulemma löytämään hieman lisää jotain päälle puettavaa. Sanat eivät riitä kuvaamaan sitä hämmennystä jota tunsin. Minullahan oli jo aivan tarpeeksi päällä! Olin juuri lisännyt topin päälle pitkähihaisen, ja pitkähihaisen päällä minulla oli vielä huppari! Kyllä minä pärjäisin. Mutta silti, paidoistani huolimatta, minua kehotettiin uudestaan kurkistamaan laukkuun. Yhä vain enemmän hämmentyneenä tein työtä käskettyä, ja niin laukun avattuani tajusin, että kyse ei tainnutkaan olla aivan tavallisista vaatteista...




Siinä ultimaattisessa hämmennyksen tilassa kuulin sanan "polttarit" mainittavan - ja tajusin, että nämä ihanan ihanat naiset olivat juonineet minulle polttarit tämän yhteisen ohjeman yhteyteen, tällä meidän omalla porukallamme! ❤️

Siispä ei muuta kuin pukemaan! 
Ja entäpä miltä sitten näyttikään lopputulos?
No tältä.
Jaiks! 


Ja tässä mitali, joka juhlallisesti pujotettiin kaulaani! 


Sitten ei muuta kuin lämmittelemään ja valmistautumaan itse starttiin!
Meidän porukka on valmis! 


Tässä välissä kuvien aikajanassa on noin viiden kilometrin mittainen aukko. Minkään tyypin ajan määreistä en kuitenkaan puhu mitään, sillä vaikka tapahtuma nimeltään Väriestejuoksu onkin, ei meidän menoa aika pitkälti minun flunssaisuuteni vuoksi juoksuksi voinut millään mittarilla kuvailla, mutta hitaamman puoleisesta kävelystä huolimatta myönnän olevani tyytyväinen itseeni, kun tämmöisen taudin kanssa niin reitin kuin kaikki esteetkin kaikesta huolimatta selvitin! 

Vaan entäpä sitten meno maaliin tulon jälkeen?
No ensin hieman energiapitoista juomaa...


...sitten tunnelman kohotusta... 


...ja lopuksi värit ilmaan! 



Ja niin Team Hannekset selvisivät maaliin, poseerasivat, kiittivät ja jatkoivat matkaa! 


Matkamme jatkui - kuten mainittua - Laajavuoren Cumulukseen, jossa meitä odotti ihana saunakabinetti. Kabinettiin päästyämme kohotimme ensimmäiseksi maljat kolmelle porukkamme ihanalle naiselle, jotka täyttivät vuosia, ja sitten olikin aika päästä pesemään pois päivän kerryttämät värit, sekä ihan vain nauttia hetki saunomisesta ja kylpylän poreista. 


Ihanan päivän päätteeksi suuntasimme vielä syömään, ja kuin keilapallot konsanaan ehdimme pyöriä vielä hetken keilaradallakin, kunnes viimein oli aika alkaa suunnittelemaan kotiin lähtemistä. 


Täytyy myöntää, että aika väsynyt olin kun viimein sänkyyn kaaduin, mutta oli se vaan aivan mielettömän ihana päivä ihan huipussa seurassa! Kiitos naiset, ootte huippuja! ❤️ 

Ja ensi viikolla listataan häiden to-do-listaa sekä käydään läpi muitakin hääuutisia - se on lupaus! ;)

Ps. Postauksen kuvia ovat minun lisäkseni olleet ottamassa ihana ystäväni Sarita sekä pari ystävällistä ohikulkijaa! ❤️