Kuten moni blogiani lukeva varmastikin tajusi, on ihana ystäväni Pinja menossa pian naimisiin. Niinpä päätimme Annan ja Jennin kanssa järjestää pienet Pinjan näköiset polttarit...
Pinja tiesi että tulemme noutamaan häntä lauantaina, ja niinpä aamun koittaessa kävimme ryöväämässä sankarin matkaan ja lähdimme kohti polttaripäivää! Autossa käynnistimme välittömästi Spotifyhin tekemämme soittolistan, jolle oli kasattu Pinjan lempimusiikkia. Ensimmäisenä ilmoille kajahti meidän biisimme, Kaija Koon Supernaiset, ja hyvänä kakkosena Spice Girlsien Wannabe, mahtavaa! Okei, se oli suunniteltu juttu, mutta silti!
Matkasimme ensimmäisenä Kiiskilänmäen näkötornille. Torni on eteläisen ja keskisen Suomen korkeimmalla kohdalla, 268 metriä merenpinnan yläpuolella. Torni itsessään on n. 20 metriä korkea.
Keski-Suomessa oli tuona lauantaina vuodenaikaan nähden poikkeavan myrskyinen sää, joten korkeanpaikankammoiselle (minulle) se oli suunnattoman suuri saavutus pystyä kipuamaan muiden tyttöjen matkassa aivan huipulle saakka! Tosin matka ylös taittui tuulen vuoksi kaiteista tiukasti kiinni pitäen ja ylätasanteella liikkuminen oli allekirjoittaneelta mahdotonta muuten kuin kontaten tai tolppaa halaillen, mutta ne ovat pikkuseikkoja...
Söimme Kiiskilänmäen kodassa monipuolisen ja maittavan brunssin, jonka jälkeen matka jatkui kohti Jyväskylää. Siellä määränpäänämme oli Prison Island ja sen 20 lukittua selliä arvoituksineen. 1,5 tunnin ryömimisen, konttaamisen, roikkumisen, kiipeilyn ja armottoman ajattelutyön jälkeen lähdimme päivän toiseksi parhaan pistemäärän tehneinä. Myönnettäköön, että Prison Island oli lähtemisemme jälkeen auki vielä useamman tunnin ajan, joten pistemäärämme lyötiin varmaan useampaankin otteeseen, mutta onneksi me voidaan aina muistella vain sitä tulostaulun tilannetta joka paistoi eteisaulassa Prison Islandilta poistuessamme!
Seuraavaksi auto vei meidät Jennin luo. Jennin luona hemmottelimme Pinjaa alkuun vaniljaisella käsikuorinnalla sekä laitoimme morsiamen kynnet polttarikuntoon. Tämän jälkeen pääsimme herkuttelemaan grillatuilla kasvisvartailla, salaateilla, sekä Harry Potter-teemaisella herkkupöydällä jokamaunrakeineen, taikasauvoineen, suklaasieppeineen ja upeine kakkutikkareineen, jotka ovat muuten jälleen siskoni Sinin tekemiä!
Vatsat täytettyinä oli aika aloittaa Tulevan Vaimon Velhoturnajaiset! (Vrt. Harry Potter.) Pinjan tehtävänä oli selviytyä kahdeksan kohtaisesta radasta, jonka varrella oli niin tehtäviä suoritettavana kuin illan aikana tarvittavia esineitä löydettävänä. Olimme suunnitelleet radan niin, että jokaiselta rastilta löytyi tehtävän suorittamiseen tarvittavat välineet tai myöhemmin polttareiden aikana tarvittava tavara, sekä vihje-esine seuraavaan piilopaikkaan. Esimekiksi kananmuna viitaten kanalaan, halko puuliiteriin ja peruna kasvimaalle, ja niin edelleen. Vihjeet oli lisäksi kirjoitettu Harry Potter-teemalla, eli nimetty kirjoista ja elokuvista tutuilla Harry Potter-loitsuilla, kirjoitettu ylläpitäen samaa tyyliä, ja solmittu lopulta kääröiksi. Tehtävinä radan varrelta löytyi niin kirjeen kirjoittamista sulholle, kukkaseppeleen taiteilua, korun tekemistä lusikasta kuin lemmenjuoman valmistustakin. Tarvittavia esineitä puolestaan olivat vasta ja saunahunaja, kynttilät, tähtisädetikut ja kuohuviinit.
Lemmenjuomien ainesosista löytyi mm. kärsivällisyyttä, aitoutta, anteeksiantoa, luottamusta, huumorintajua, viehtymystä, onnea ja ilon kyyneliä. Pitkällisten pohdintojen, maisteluiden ja mittailujen jälkeen tämän näköisen keitoksen morsian meille edellä mainituista aineksista loihti, ja täytyy sanoa, että lemmenjuoma oli oikein maittavaa!
Ilta alkoi kuitenkin olla jo pitkällä, ja viimein oli aika siirtyä nauttimaan morsiussaunasta ja paljusta. Saunaan siirryimme vanhan perinteen mukaisesti kovasti metelöiden, jotta karkottaisimme pahat henget. Ja siis kuten kaikki varmasti tietää avioliittoon sekä morsiussaunaan liittyy lukematon määrä erilaisia uskomuksia ja taikoja, joista parhaat halusimme toteuttaa myös Pinjan polttareissa. Yksi näistä uskomuksista on se, että morsiamen tulisi itkeä häidensä alla, jotta hän ei itkisi loppuelämäänsä. Tätä ajatellen olimme pyytäneet sulhasta kirjoittamaan Pinjalle kirjeen, jonka olimme kiinnittäneet saunan oveen. Siitä se saunaan mentäessä sitten löytyi, ja luettuamme Pinjalle vanhan perinteen mukaisen itketysrunon Pinja sai avata kuoren ja lukea kirjeen. Minä uskon sydämeni pohjasta, että tästä avioliitosta on tulossa todella onnellinen ❤️
Koristeluiden osalta morsiussauna oli vuorattu kukkasin ja kynttilöin, ja saunanlauteet olimme peittäneet valkoisella lakanalla. Ylälauteelle olimme pedanneet morsiamelle oman havuistuimen, jotta morsian saisi esimakua avioliitosta, joka ei aina ole pelkkää onnea ja autuutta, vaan perinteen mukaisesti morsiamen on totuttava myös vaikeisiin ja pisteleviin aikoihin. Morsiussaunaperinteisiin kuuluu myös se, että morsiamesta vihdotaan kaikki entiset heilat, jotta vanha suola ei alkaisi janottaa. Vastaan olimme sitoneet punaisen nauhan, jonka sidoimme Pinjan ranteeseen saunomisen jälkeen. Näin joitain morsiussaunan perinteitä toteuttaen, saunoen ja myrskyisessä, pimeässä yössä tähtitaivaan alla paljuillen aika kului nopeasti, ja morsian näytti nauttivan, mikä oli tietystikin se pääasia.
Loppuyöksi siirryimme mökille, ja pian uni vei voiton meistä jokaisesta. Aamun ohjelmaan kuului kuitenkin vielä muutama leikki. Olimme jokainen antaneet omat vastauksemme kymmeneen kohtaan, joista jokainen alkoi sanoilla "Jos Pinja olisi...". Lauseessa kysyttiin esimerkiksi eläintä, vaatekappaletta, elektroniikkalaitetta tai jäätelömakua, esimerkiksi "Jos Pinja olisi jäätelömaku, hän olisi...". Pinjan tehtävänä oli sitten arvata sulhasen, Annan, Jennin ja minun kirjoittamista lapuista mikä on kenenkin.
Toinen usein tyttöjen välisissä pyjamapartyissa toimiva ohjelmanumero on adjektiivitarina, joka oli tällä kertaa avioliittoneuvojen muotoon kerätty. Tarkoitus oli siis täyttää sattumanvaraisia adjektiiveja ja verbejä valmiiseen avioliittoneuvojen pohjaan, jolloin ohjeista tulee aivan hullunkurisia... Olimme kyselleet pitkin edellistä päivää ja iltaa Pinjalta adjektiiveja ja verbejä normaaleissa tilanteissa, kuten kysymällä "miltä nyt tuntuu?", tai "mitä luulet meidän tekevän seuraavaksi?". Parhain näin muotoutunut ohje avioliittoon oli mielestäni: Ole täydellinen. Siinä tavoitetta.
Lisäksi annoimme Pinjalle vielä hääkirjan, jota olimme jo hieman täyttäneet polttareiden kohdalta, sekä kaksi lasipurkkia, joista toinen sisälsi 15 treffiehdotusta puolin toisin puolisolle joskus valitsemanaan ajankohtana järjestettäväksi, ja toinen 15 läheisiltä kerättyä ohjetta ja neuvoa hyvään parisuhteeseen ja avioliittoon.
Mutta kaikki päättyy aikanaan, ja niin tämäkin seikkailu.
Pinjan polttaripäivä oli ihana, ja minulle jäi siitä aivan ihanat muistot!
Kiitos Anna ja Jenni salasuunnitteluseurasta, ja ihan mahtavista ideoista joita toteutitte!
Ja kiitos Pinja, että sain olla mukana sinun tärkeässä päivässäsi!
Ootte ❤️
