Avioelämän ensiminuutit

Pitkän, luovan ja aivan toisiin elämän osa-alueisiin keskittyneen ajanjakson jälkeen on kesällä ollut ihana kirjoittaa taas! Juttuahan sitä paitsi riittää vielä lukemattomista aiheista, joten vaikka yksi jos toinenkin viime kesäisten häiden bloggari on bloginsa jo sulkenut tullaan #häkkistenhäiden palstoilla porskuttamaan hääaiheilla vielä pitkään. Edellinen meidän häitä käsitellyt postaus kertoi kolmiosaista tarinaa vihkimisestä ja tässä jatkoa sen jälkeisistä, noin kolmestakymmenestä ensimmäisestä avioparina viettämästämme minuutista. 

*   *   *   *   *   *   *   *   *   *   *   *   *   *   *   *   *   *   *

Kirkon pihasta pois kurvattuamme ajoimme pitkin rauhallista lauantaipäivää viettävää, sateisen kesän kauneimmassa päivässä kylpevää kylänraittia ja etsimme sopivaa piilopaikkaa, jonka rauhaan saisimme hetkiseksi kadota jos ei nyt ihan kahdestaan niin rauhassa kuitenkin. Kutsussa kerrottiin itse hääjuhlan alkavan klo 15.00, joten vieraillamme oli noin puoli tuntia aikaa siirtyä rauhassa noin kilometrin mittainen välimatka kirkosta kohti Kasinon tanssilavaa samaan aikaan kun me vietimme avioelämämme ensiminuutteja hääautomme takapenkillä seuraavasti: 

Alkuperäisenä suunnitelmanani oli poksauttaa samppanjapullon korkki korkealle kohti Bemmin kattoa ja nauttia lasilliset kuohuvaa hääauton takapenkillä herkistellen, mutta koska samppanja jäi ostamatta ja plan b:ksi tarkoitettu pullollinen hääkuohuvaakin unohtui aamulla jääkaappiin tyydyimme juomaan ennen kirkkoa kanakolmioleipien seuraksi ostettuja limuja - ja aivan maittaviksi juhlajuomiksi osoittautuivat nekin! Niinpä mitään varsinaista tekemistä autossa ei odottamisen ajaksi sitten ollutkaan, joten sulhasen laskiessa sekunteja minä koodailin kaasojeni kanssa saaden tilanneraportteja ihmisten saapumisesta juhlapaikalla. No todellisuudessa aivan pelkkää odottelua ja puhelimen räpläilyä ei koko aikamme onneksi kuitenkaan ollut, vaan niiden ohella osasimme myös nauttia hetkestä. 

Kellon alkaessa lähestyä kolmea saamme tiedon, että vieraamme ovat paikoillaan ja asemissa. Puhelimen etukameran kautta nopea tsekkaus meikkiin, hiuksiin ja ready, steady, GO! BILEET ODOTTAA! 

Ensimmäinen hääpäivä

Vuosi vaimona on ollut ihana. Tai hitot, mitä sitä vähättelemään, oikeastaan se on ollut niin paljon enemmän kuin ihana!! Ja vaikka arkea ei naimisiin meneminen varsinaisesti mihinkään suuntaan muuttanutkaan, sillä täysin saman ihmisen vierestä olen viimeisen vuoden ajan herännyt kuin nämä kaikki yhdessä vietetyt yhdeksän vuotta, niin täytyy myöntää, että en varmaan koskaan kyllästy siihen, kun kuulen Kristianin puhuvan vaimosta... Summa summarum: I'm happy as a hippo! 

Vuoden takaiset muistot nostaa välittömästi hymyn huulille. Koko päivä oli mitä ihanin ja vaikka meidänkin päivään mahtui paljon odottamatonta ja suunnittelematonta ei sen päivän arvoa ja kaikkia hyviä muistoja voi mikään pilata. Tuohon päivään on palailtu kesäloman aikana moneen otteeseen ja kesän kääntyessä hiljalleen syksyä päin en keksi parempaa tapaa kamppailla pimeneviä iltoja ja myrskyjä vastaan kuin postailemalla kesähelteiden lämmössä kirjoiteltuja tekstejä blogin puolelle. Aloitetaan postailu heti arjen pamahdettua päälle töidenkin merkeissä, joten huomenna tulossa  on uusi postaus, jonka aiheena ovat avioelämämme ensiminuutit!