29.12.2017

Niinan aamu - osa 1/3

"Herääminen on paras hetki vuorokaudesta", on joku viisas ihminen, ja ehkä toinenkin, joskus todennut ja tuona aamuna se toden totta tuntui siltä, vaikka tiesin, että päiväni tulisi pitämään sisällään vielä jotain niin paljon heräämistäkin parempaa.

Olin edellisiltaisen juhlapaikan loppuvalmistelun jälkeen tullut kotiimme viettämään viimeistä iltaani neiti-ihmisenä ja kaasoni Teresa oli sekä illan että yön seuranani.  Valmistelut olivat venyneet puolille öin ja pientä puuhanpoikasta riitti hyvin vielä kotioloihinkin, mutta enpä voi väittää etteikö varsinainen syy valvomiselleni olisi ollut jännitys. Kuinka kukaan voisikaan painua pehkuihin hääpäivänsä aattona ilman jäätävää ja joka jäseneen jämähtävää väsymystä, eihän nukkumisesta ilman sitä voisi tulla yhtään mitään! Jossain kaiken sen jännittämisen ja väsymyksen välimaastossa olin kuitenkin vaipunut uneen ja hääpäivän aamuna kellon sitten soittaessa vähäisten, mutta yllättävänkin hyvin nukuttujen yöunien jälkeen säntäsin kepein askelin kohti suihkua, sillä meikkitaiteilija Nina Piippanen saapuisi kotiimme aivan hetkisen kuluttua ja hiukset ainakin olisi hyvä saada föönatuiksi hyvissä ajoin ennen sitä. Parhaasta yrityksestäni huolimatta siinä vaiheessa kun tämä edellä mainittu hetkinen oli mennyt ja vastasin soivaan puhelimeeni ohjeistaen Ninaa kantamaan välineistönsä oikeasta ovesta sisään seisoin kylpyhuoneemme ovella märkä pyyhe päässäni, vettä valuvana, eli ei ehkä ihan nappiin, mutta ei se mitään! 

Kului tunti, kaksi tai kolme, ja Nina oli tehnyt taikansa ja minä aloin viimein peiliin katsoessani käsittää, että tämä todella oli minun hääpäiväni. Suoritimme molemminpuoliset kiitokset ja kumarrukset ja pian Ninan tehdessä lähtöään sekä kantaessaan välineitään takaisin autoonsa saapuivat paikalle juuri täsmälleen sovittuna aikana valokuvaajamme Mikko Suutala sekä Minna Ikonen. Pienen aikataulupalaverin päätteeksi Mikko jatkoi matkaansa kohti syvässä unessa kuvaajaansa odottelevaa sulhasta, ja Minna jäi minun sekä kaasojeni seuraksi.

Minun istuessani meikattavana olivat lähes kaikki kaasoni ehtineet saapua paikalle, ja niinpä pääsimme välittömästi tuolista noustuani viettämään toivomaani hääpäivän aamua yhdessä fiilistellen! Näin jälkikäteen täytyy todeta, että onneksi olimme varanneet aikaa  kaikille aamutouhuillemme varsin runsaasti, sillä tällaisissa hetkissä kello käy armottoman nopeaan - ja tämän minä haluaisin antaa jokaiselle tulevallekin morsiamelle neuvoksi. Niinpä tässä #häkkistenhäiden morsiamen neuvo nro. 1Ottakaa aikaa. Aikaa nauttia laittautumisesta, aikaa nauttia kaasojenne tai keiden tahansa niiden läheistenne seurasta, jotka aamulla ovatkaan teitä auttamassa. Ottakaa aikaa nauttia siitä, että tämä on teidän päivänne! Ne ovat nimittäin arvokkaita hetkiä.

Halailujen ja intoilujen jälkeen oli aika päästää The Dress irti pussistaan!


Olin päättänyt ripustaa pukuni roikkumaan olohuoneemme verhotankoon (tietty, koska daa, niinhän kaikki aina Pinterestissäkin tekee) ja siinä sitä sitten porukassa se yksi kaunis aamu ihailtiin. 


Pukuni rinnalle asettuivat riviin kaikkien kaasojeni mekot...

...ja niin jälleen yksi Pinterest-unelmani saatiin täytetyksi.

Vielä ennen aamiaistouhuihin alkamista näytin kaasoilleni nuo heinäkuussa vietetyissä polttareissani otetut upeat huomenlahjakuvat, jotka aioin antaa Kristianille hetkisen kuluttua, juuri ennen meidän  First look-kuviemme ottamista. 


Yhä edelleen noita kuvia katoessani muistan sen fiiliksen, jota kuvailin kertoessani polttareistani sekä kyseisestä kuvaussessiosta. Se oli jotain huikeaa. Jotain ennaltaodottamatonta. Ja tuohon postaukseen sekä kuvauksen aikaansaamiin ajatuksiin ja tunnelmiin pääset sinäkin halutessasi tästä linkistä

Hääpäivän aamu jatkuu osassa 2/3, eikä tälle vasta alkaneelle kuvasateelle näy loppua! 

Postauksen kuvat: VMS / Minna Ikonen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti