sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Harmillinen takaisku

"Tällä hetkellä olen, kuten arvata saattaa, intoa täynnä kuin ilmapallo, joten ehkä parempi päättää kirjoittelut tähän ja lähteä purkamaan ylimääräistä energiaa salibandykaukaloon! Jospa kunnon rääkin jälkeen unikin tulisi helpommin eikä yö menisi jännittäessä, aivan kokonaan ainakaan... ❤️".
Näihin sanoihin päättyi edellinen postaus, ja tiedättekö mikä olikaan innon, ylimääräisen energian ja rääkin yhdistelmä ja lopputulos:

TADAA! 


Että ei ihan putkeen. Onneksi murtumaa ei ole, vaikka vääntymähetkellä kuuluneen kamalan paukahduksen vuoksi sitä ei lainkaan voitu pitää poissuljettuna vaihtoehtona. Revähdys / repeämä nilkasta kuitenkin löytyy, joten lääkärin suosituksesta edessä olisi 2:n kuukauden mittainen tauko salibandykaukaloista. Mitä luulette, maltanko pysytellä poissa noin kauan? En minäkään usko. Toki tiedostan sen, että paranemisaikaa nilkka tarvitsee, ja mitä kauemmin annan sen lepäytyä ilman salibandylle ominaisille äkkiliikkeille ja nilkan vääntymisille altistamista, sen paremmin se palautuu normaaliksi. Mutta edessä on jälleen kotiturnaus, johon on aikaa noin kolme viikkoa. Aion malttaa olla astumatta kaukaloon seuraavat kaksi viikkoa, mutta sen jälkeen tarkoituksena on lähteä rauhallisella teholla testaamaan miltä nilkka tuntuu, haaveissa päästä pelaamaan kotiyleisön edessä, viimeistä kertaa tällä kaudella. Onhan kaksi viikkoa huomattavasti vähemmän lepoa kuin lääkärin määräämät 2 kuukautta, mutta kaksi viikkoa puolestaan on huomattavasti enemmän kuin 2 päivää. Kaikki on suhteellista! Lisäksi puolustelen tätä "taktiikkaa" itselleni sillä faktalla, että viime lokakuussa toinen nilkkani vääntyi aivan samalla tavalla, ja silloinkin edessä oli juuri kotiturnaus. Pelasin turnauksen nilkkatuen ja särkylääkkeen kanssa ilman suurempia ongelmia, ja aikaa nilkan vääntymisen ja turnauksen välillä oli vain 4 päivää... Tahdolla on suuri merkitys, ja ehkä myös jokin parantava voima, hah!

Mutta. Ainakin se kaksi viikkoa pakollista treenitaukoa tähän väliin tulee, enkä missään nimessä halua ottaa suuria takapakkeja tähän mennessä niin hyvin edenneen häädieettini kanssa. Näin ollen päätin korvata pannassa olevat salibandyn ja juoksemisen muulla liikunnalla, ja sohvalla itkemiset, donitsiöverit sekä turhanpäiväiset voivottelut nilkan voinnista saavat jäädä, sillä huomenna alkaa

30 DAY FLAT ABS CHALLENGE! 


30 DAY FLAT ABS CHALLENGE on Cassey Hon suunnittelema ohjelma, jossa liikkeet lisääntyvät ja toistomäärät kasvavat haasteen edetessä. Lisäksi joka päivän kohdalla olevat vesilasit muistuttavat siitä määrästä, kuinka paljon vettä VÄHINTÄÄN päivän aikana tulee juoda. 

Tämä haaste starttaa siis huomenna! Samalla haluan haastaa myös SUT mukaan tähän 30:n päivän (vatsa)rutistukseen, joten otapa haaste vastaan ja käy tsekkaamassa Casseyn blogista (tästä linkistä) tarkemmat video-ohjeet jokaisen liikkeen tekemiseen, jolloin tietämättömyyskään ei voi olla esteenä haasteeseen tarttumiseen! We can do it, ha! 

Ps. Torstainen pukusovitus oli täysi floppi, mutta ei negatiivista ilman positiivista: lauantaina löytyi mun unelmien vihkisormus, iiiik! ❤️

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti