Kun herkkä ja tunteellinen first look-kuvauksemme oli ohi ja enimmät kyyneleet poskiltamme oli saatu kuivatuiksi ryhdyimme hiljalleen ottamaan häidemme virallisia potrettikuvia. Jatkoimme kuvaamista first lookin jalanjäljissä vanhan kirkkotien varrella ja kuvausaikaa olimme varanneet runsaasti. Niinpä saimme aloitella hetken hengähdystauon jälkeen aivan rauhassa, sillä ehtisimme varmasti valmiiksi ennen vihkimisen alkua.
Minua jännitti osaisimmeko olla kuvissa rennosti ja omia itsejämme, sillä olisi todella harmillista katsella jälkeenpäin hääkuvia, joista emme tunnistaisi itseämme lainkaan. Tiedän, että Kristian jännittää huomion keskipisteenä sekä kameran edessä olemista aika paljonkin, joten myös hänen viihtyvyytensä oli minulle pienoinen kysymysmerkki. Kun sitten viimein aloimme kuvien ottamisen, mikä lieneekään ollut syy, me uskaltauduimme molemmat aivan vailla minkäänlaista epäröintiä keskittymään toisiimme hetkittäin jopa niin kuin kameroita ei läsnä olisikaan, ja niin kuvistamme tuli onnistuneita sekä juuri meidän näköisiämme, niin hyvässä kuin pahassa, kuten pian tulette huomaamaan. Mutta mikä parasta, se kaikki ilo ja onni jota kuvaushetkellä koimme välittyy minulle joka ikisestä kuvasta ja joka ikinen kerta kun niitä kuvia katson!
Minua jännitti osaisimmeko olla kuvissa rennosti ja omia itsejämme, sillä olisi todella harmillista katsella jälkeenpäin hääkuvia, joista emme tunnistaisi itseämme lainkaan. Tiedän, että Kristian jännittää huomion keskipisteenä sekä kameran edessä olemista aika paljonkin, joten myös hänen viihtyvyytensä oli minulle pienoinen kysymysmerkki. Kun sitten viimein aloimme kuvien ottamisen, mikä lieneekään ollut syy, me uskaltauduimme molemmat aivan vailla minkäänlaista epäröintiä keskittymään toisiimme hetkittäin jopa niin kuin kameroita ei läsnä olisikaan, ja niin kuvistamme tuli onnistuneita sekä juuri meidän näköisiämme, niin hyvässä kuin pahassa, kuten pian tulette huomaamaan. Mutta mikä parasta, se kaikki ilo ja onni jota kuvaushetkellä koimme välittyy minulle joka ikisestä kuvasta ja joka ikinen kerta kun niitä kuvia katson!
Pinterest on pullollaan kauniita, herttaisia ja yltiöromanttisia huntukuvia, joissa morsian ja sulhanen hempeilevät kahdestaan hennon, lämpimässä tuulessa hulmuavan hunnun alla - tiedätte kyllä mitä tarkoitan. Niinpä mekin sukelsimme minun huntuni alle ja kokeilimme samaa! Mutta tiedättekö kuinka hassulta se tuntuukaan seistä siellä hunnun alla, omassa ihanassa, ällöimelässä kuplassa kolmestaan kuvaajan kanssa? Asteikolla 1-5 vastaus on ainakin 6, mutta Mikko onkin niin huippu tyyppi, että kuvista tuli mahtavia ja kuvaustunnelma hunnun alla oli huvittavuudestaan huolimatta aivan katossa!
Hunnun uumenista astelimme läpi nokkosten ja risujen aina horsmien keskelle saakka. Olen aivan naurettavan säikky kun puhutaan minkäänlaisista monisilmäisistä, moniraajaisista, surisevista ja pörisevistä ötököistä, mutta tuolla kukkien keskellä eivät mitkään oliot olisi saaneet minun keskittymistäni Kristianista herpaantumaan, vaikka olisivat sitten pistäneet.
Tämän jälkeen tiemme vei vihkikirkkomme takana avautuvan upean maiseman ääreen, jossa otettuihin kuviin toi upeaa syvyyttä takanamme laskeutuva sekä tien päässä jälleen jyrkkänä ylös nouseva mäki.
Sitten kehiin kaikki-menee-nappiin-ilme, pari sauvakävelijää sekä valokuvaaja - ja BOOM!!! Wedding photo of the year on siinä!
Niinpä ennen viimeiselle kuvauspaikalle siirtymistä suoritimme vielä pienen välinevaihdon.
Alla olevissa viimeisissä potrettikuvissa mukana oleva penkki sijaitsee kirkon läheisyydessä olevan pellon ja sen viereisen kävelytien reunamilla. Alkuperäisen suunnitelman mukaan aioimme ottaa kuvat tuolla juurikin samaisella kohdalla, mutta penkin alta hyvin pian paljastuneen muurahaisten maapesän terrorisoitua kuvausaikeemme kannoimme penkin keskelle peltoa. Kuitenkin yksi jos toinenkin salamatkustajamuurahainen ehti takertua laahuksiini ja lopulta sitten selvitti tiensä pukuni tyllikerrosten läpi aina Kristianin syliin saakka. Ajatellapa kuinka jännittävä vihkimisestä olisi voinutkaan tulla!
Alla olevissa viimeisissä potrettikuvissa mukana oleva penkki sijaitsee kirkon läheisyydessä olevan pellon ja sen viereisen kävelytien reunamilla. Alkuperäisen suunnitelman mukaan aioimme ottaa kuvat tuolla juurikin samaisella kohdalla, mutta penkin alta hyvin pian paljastuneen muurahaisten maapesän terrorisoitua kuvausaikeemme kannoimme penkin keskelle peltoa. Kuitenkin yksi jos toinenkin salamatkustajamuurahainen ehti takertua laahuksiini ja lopulta sitten selvitti tiensä pukuni tyllikerrosten läpi aina Kristianin syliin saakka. Ajatellapa kuinka jännittävä vihkimisestä olisi voinutkaan tulla!
Kuvaajamme Mikon ihaniin sanoihin on hyvä lopettaa: "En ole koskaan kuvannut näin hymyilevää paria!". Aivan sama onko lausahdus sellainen joka heitetään jokaiselle, mutta meistä se tuntui hyvältä.
#häkkistenhäiden morsiamen neuvo nro. 3: Olkaa potrettikuvissa rohkeasti omia itsejänne! Niiden avulla tulette parhaiten muistamaan juuri sen oikean ja aidon tunnelman, joka kuvaushetkellä teidät ympäröi!
Ps. Kuvien ottamisen jälkeen vihkimisen alkuun oli hieman vajaan tunnin verran aikaa. Kuluttavan (yeah, right!) poseeraamisen jäljiltä tunsimme kumpikin olomme hieman nälkäisiksi ja alttarille pyörtymisen pelossa suuntasimme hääpuvut päällä kyläpahasemme ainoaan kauppaan ja ostimme evääksemme pari kanakolmioleipää, fantaa ja vauhtihirmu-limua, jotka tyytyväisinä kotisohvallamme juuri ennen puolisoiksi julistamista nautimme!
Kuvat: VMS / Mikko Suutala
Upeita kuvia ja ihanan hymyisiä tosiaan olette :) Varsinkin tuo kiusallinen huntukuva on aivan upea! :D
VastaaPoistaKiitos! :) Ja se on kyllä niin nappi otos että killuu ihan ehdottomasti minunkin suosikkikuvien top10-listalla!! :D
Poista