Edesmenneiden rakkaiden muistaminen

Viime tammikuussa kohtasin sen edellisen kerran. Läheisen menetyksen. Kallis äidinäitini nukkui pois, ja juuri hänen kanssaan olimme niin monet kerrat häistämme puhuneet ja hän odotti häitämme kovasti, tykkäsi kuunnella suunnitelmistamme ja uskomattomalla, positiivisella asenteellaan sai aina vierailuni aikana minutkin odottamaan häitämme jälleen aivan uudella tapaa. 

Hänen todella olisin halunnut olevan läsnä, kun minut vihitään yhteen elämäni miehen kanssa. Elämän kulkua ei voi muuttaa, mutta näitä ajatellessani sain vahvistuksen aiemmin pohtimalleni ajatukselle, että meidän häissämme tullaan näkemään muistopöytä, jossa valokuvien muodossa ovat päivässämme mukana kaikki poismenneet rakkaamme. Vuosien saatossa olen menettänyt myös muita minulle läheisiä; tädin, enon sekä molemmat isöisäni, ja myös Kristianin äidinisä saa oman kehyksensä muistopöydästämme. Minusta heidän mukaansa ottaminen meidän elämämme suurimpaan päivään on asia, jonka ehdottomasti haluan toteuttaa, ja vaikka läsnä he olisivat varmasti ilman kuviakin on se minusta tärkeä ele osoittamaan kuinka rakkaita he meille ovat ja tulevat aina olemaan, ja kuinka heitä kaivataan. 

Kuinka moni muu aikoo muistaa häissään edesmenneitä rakkaitaan? 

Millainen tapa on sinun mieleisesi? 

Kuvat vasemmalta oikealle, rivi 1: kuva

rivi 2: kuva ja kuva

rivi 3: kuva ja kuva

rivi 4: kuva ja kuva

rivi 5: kuva ja kuva

rivi 6: kuva ja kuva

rivi 7: kuva ja kuva

rivi 8: kuva

rivi 9: kuva