Ensimmäiset varaukset

Kihlajaisten jälkeen, kun se normiarki sitten vihdoin ja viimein koitti, aloimme käydä läpi eri vaihtoehtoja häiden järjestämisen suhteen. Aivan ensimmäisenä mielessämme oli juhlapaikan varaaminen, sillä se tulisi vaikuttamaan kaikkeen; minun pukuuni, juhlapaikan koristeluun, ruokaan, häiden yleiseen tunnelmaan, ohjelmaan... lista on loputon.

Olimme kumpikin miettineet omillamme täysin samaa juhlapaikkaa, oman kylämme vanhaa tanssilavaa. Saimme sovituksi näytön, ja kävimme katsomassa paikkaa. Se oli lokakuun loppupuolta. Paikka oli juuri sellainen kuin toivoimmekin, ja sen enempää miettimättä päätimme tehdä siitä samantien varauksen. Pieni puna nousi kieltämättä kuitenkin poskille, kun varausta tehdessä ilmoitimme hääpäivän jonne oli vielä sen miltei kaksi vuotta aikaa, mutta varaus kirjattiin ja me olimme tyytyväisiä. Suuremmissa kaupungeissa ja vilkkaammissa juhlatiloissa näin aikainen varaaminen ymmärretään, ja varaaminen on pakko tehdäkin hyvissä ajoin, sillä pahimmassa tapauksessa vuoden päähän juhlatilaa varaavallehan naurahdetaan kaikkien aikojen olevan jo varattuja. Mutta pienellä paikkakunnalla sellainen tila, jolla on käyttöä nykyään todella vähän... kyllä kai meitä vähän hupsuiksi katsottiin!

Joka tapauksessa juhlapaikka oli nyt varattu, ja sovimme uuden katselukerran seuraavalle kesälle. Niinpä kaksi viikkoa sitten kävimme katsomassa juhlapaikkaamme uudemman kerran. Tällä kertaa vietimme aikaa hieman pidempään, sillä otimme mittoja ja räpsimme kuvia sekä päärakennuksesta, tanssilavasta että kioskirakennuksesta, jotta tarjoilun, ohjelman ja koristeluiden suunnittelu olisi mahdollista tehdä jatkossa kotoa käsin.

Mutta palataanpa tähän juhlapaikkaan hieman myöhemmin lisää! Sen sijaan nyt siirrytäänkin varaukseen nor. 2!

Kristian sanoi minulle kolmen kuukauden seurustelun jälkeen tietävänsä, että minun kanssani hän tulee menemään naimisiin. Siitä samasta hetkestä saakka olen saanut kuulla siitä kuinka hän haluaa kirkkohäät, eikä mikään muu vaihtoehto tule kysymykseenkään. Jälleen yksi ruksi seinään siihen kohtaan, kun olemme jostain asiasta yhtä mieltä! Olen käynyt aikuisrippikoulun 26-vuotiaana, kun minua pyydettiin maailman ihanimman pojan sylikummiksi. Ja vaikka mitään kummintehtäviä ei olisi ollutkaan olisin silti varmasti viimeistään nyt istumassa kirkkoherranvirastossa käyden sitä rippikoulua, sillä minulle sillä on merkitystä missä ja minkä edessä me vannomme valamme. Minä ehdottomasti haluan tehdä sen kirkossa.

Vihkikirkkoa en kehdannut kuitenkaan varata aivan kahta vuotta aiemmin, vaan soitin kuntamme kirkkoherranvirastoon nyt heinäkuun alkupuolella. Olin ensimmäinen vihkiajan varaaja hääpäivällemme, mutta jopa papinkin yllätykseksi ensi kesän muille päiville oli jo muitakin varauksia.

Saimme siis kuitenkin juuri sen ajan jonka halusimme, ja näin ollen meidät vihitään omassa kotikirkossamme klo 14.00.

Nyt ne kaksi tärkeintä varausta oli tehty, seuraavaksi olisi kolmanneksi tärkeimmän vuoro...